Gulliverin Retket

Luin kirjan Gulliverin retket, jonka on kirjoittanut Jonathan Swift (1667-1745). Kirja julkaistiin vuonna 1726 eli valistuksen aikaa, jonka piirteitä kirjassa näkyykin melko paljon. Kirjaa kritisoitiin sen teräväkielisyydestä ja hänet leimattiinkin ihmisvihaajaksi kirjan viimeisen osan takia.


Jonathan Swift syntyi vuonna 1667. Hän oli irlantilainen anglikaanipappi. Hän oli myös kirjailija sekä runoilija. Swifit tunnetaan parhaiten hänen satiirisista kirjoista Gulliverin retket sekä Tynnyri tarina (1704). Hän julkaisi yleensä teoksensa salanimen takaa.


Gulliverin retket tarina alkaa, kun Lemuel Gulliver herää venetapaturman jälkeen sidottuna rannalta lilliputtien toimesta. Vaikka lilliputit olivat sitoneet hänet kiinni maahan, he olivat vieraanvaraisia ja jopa ruokkivat Gulliverin vaarantaen satonsa riittävyyden. Gulliver viedään lilliputtien pääkaupunkiin, jossa hän tapaa keisarin. Keisari viihdyttää Gulliverin läsnäolo, mutta pian kuitenkin selviää, miksi Gulliverista pidetään hyvää huolta. He halusivat käyttää Gulliveria sodassaan Blefescuja vastaan. Kansat ovat riidoissa, koska heidän mielipiteensä eriävät, kuinka rikkoa muna oikeaoppisesti. Juoni saa kuitenkin käänne kohdan, kun Gulliveria syytetään maanpetoksesta, kun hän sammuttaa tulen palatsissa. Hänen salamurhaansa alettiin suunnitella, ja tämän kuultuaan Gulliveri pakenee Blefescujen luokse. Sieltä hän löytää hajonneen veneen, jonka hän korjaa ja nostaa purjeet kohti Englantia.

Hetken Englannissa ollessaan Gulliver tekee seuraavan merimatkan, mutta tällä kertaa jättienmaahan Brobdingnagiin. Siellä hänet löytää farmari, joka pitää häntä lemmikkinään. Myöhemmin farmari myi Gulliverin kuningattarelle. Gulliver on sitä mieltä, että jätit ovat melko tyhmiä. Kuningatarkaan ei tiennyt mitään politiikasta kun hän sitä kysyi. Myöhemmin ulkona ollessaan kotka nappasi kiinni Gulliverin viitasta ja pudotti hänet mereen, josta sattumalta ohi kulkeva laiva löysi hänet.

Gulliver lähtee seilaamaan kolmannen kerran, mutta laivaan hyökkäsi merirosvoja, jotka laittoivat Gulliverin ajelehtimaan merelle. Hän päätyy lopulta leijuvalle saarelle nimeltään Laputa, joka on täynnä teoreetikoita ja tiedemiehiä, jotka tekivät kaikenlaisia hulluja kokeita. Tehdessään pienen lenkin leijuvan saaren alapuolella olevassa maassa Glubbdubdribissa hän näki historian sotilaallisia johtajia, kuten Julius Caesarin. Vieraillessaan Luggnaggianssissa ja Struldbrugissa hän pääsi lähtemään takaisin vesille Japaniin ja sieltä Englantiin.

Gulliver lähtee seilaamaan jo neljännen kerran, mutta tällä kertaa kapteenina. Miehistön kuitenkin kapinoidessa ja Gulliverin oleskellessa kajuutassa hän saapuu tuntemattomaan maahan. Maan asuttaa hevosen kaltaiset olennot Houyhnhnmit, jotka ovat erittäin älykkäitä, sekä Yahoot, jotka ovat brutaaleja ihmisen kaltaisia olentoja. Gulliver opettelee heidän kielen ja kertoo omista matkoistaan. Hän valaistuu hevosten opeista, ja on jo valmis jäämään hevosten kanssa, mutta kun hevoset huomaavat hänen paljaan kehon näyttävän Yahoolta, he karkottavat Gulliverin. Gulliver on murheen murtama, mutta suostuu lähtemään. Hän kyhää itselleen kanootin ja lähtee etenemään lähintä saarta kohti. Hänet poimii merellä Portugalilainen kapteeni, joka kohtelee Gulliveria hyvin, mutta Gulliver näkee nyt kaikki Yahoo-kaltaisina sydämettöminä olentoina. Gulliver päättää kertojana kirjan väitteellä, jonka mukaan kaikki valtiot, missä hän kävi, kuuluu Englannin siirtomaihin. Gulliver kuitenkin kyseenalaistaa koko kolonialismin idean.


Gulliverin retkissä valistus näkyy monin eri tavoin. Kirja on esimerkiksi aivan uudenlainen verrattuna muihin kirjoihin. Satiiri, jossa Jonathan Swift halusi korostaa nyky-yhteiskunnan toimintaa ja mitä se tekee väärin. Tästä kuitenkin Jonathan Swift leimattiin ihmisvihaajaksi monien keskuudessa, mutta monet myös ihailivat Swiftiä, kun hän näin avoimesti puhuu "Yahooista" eli ihmisistä. Kirjassa on selvästi fiktion avulla jaettu tietoa, mikä kuuluu valistuksen piirteisiin. Myös kuvailu, jota kirjassa esiintyy, kuuluu tärkeisiin tyylipiirteisiin. Gulliverin retket usein pistetään lasten satukirjojen osioon sen kahden ensimmäisen osan perusteella.

Ensimmäinen Queer-kirjani

Valitsin Oscar Wilden teoksen Dorian Grayn muotokuva (1891), koska äidinkielen opettaja suositteli sitä. Aluksi olin hieman skeptinen sen suhteen, että kirja olisi hyvä. Odotin kuitenkin, että kirja on taitavasti kirjoitettu ja, että se on helposti luettavissa.

Oscar Wilde syntyi Dublinissa 1854. Hän oli kuuluisa näytelmä- ja romaanikirjailija ja runoilija. Kaikki kuuluisuus ei kuitenkaa ollut hyvästä. Häntä kritisoitiin Dorain Grayn muotokuva kirjasta, joka herätti keskusteluja ja arvosteluja sen moraalimattomuudesta. Wilde teki myös muitakin kuuluisia teoksia, joista Teleny (1893) kirjaa kritisoitiin avoimesta homoudesta.
Wilden alamäki alkoi, kun hänen suhteensa lordi Alfred Douglasiin tuli julki. Asiasta syntyi suuri kohu. Wilde teki tämän seurauksena kunnianloukkauskanteen Douglasin isää lordi Qeensberryä vastaan. Oikeusjuttu tuomittiin kuitenkin häntä vastaa, ja hän sai kahden vuoden vankila tuomion "törkeästä siveettömyydestä" miesprostituoitujen todistaessa Wilden käyttäneen heidän palvelujaan. Wilden perhe muutti pidätyksen jälkeen Sveitsiin. Wilden suosio oli romahtanut täysin. Hänen päästessään ulos vankilasta, hän muutti Ranskaan ystäviensä avulla. Siellä hän eli köyhänä nimellä Sebastian Melmoth. Wilde kuoli Pariisissa aivokalvontulehdukseen hyljeksittynä vuonna 1900.

Kirjassa on päähenkilönä Dorian Gray, joka on poikkeuksellisen kaunis mies. Dorian on niin kaunis, että kaikki muu näyttää kalpealta hänen rinnalaan. Dorianin kaunetta ei pystynyt kukaan vastustamaan, eikä kukaan pystynyt puhumaan hänelle pahaa suoraan. Tärkeitä henkilöitä on myös Basil Hallward, Lord Henry Wotton. Tärkeitä sivuhenkilöitä ovat Sibyl Vane, joka oli  näyttelijätär ja Dorianin rakastajatar. James Vane eli Sibylin veli, joka oli hyvin karski mies. Alan Campbell Dorianin ystävä ja ammatiltaan kemisti.

Kirja alkaa siitä, kun Basil Hallward maalaa Dorian Graysta muotokuvan, josta tuli Basilin paras teos ikinä. Lordi Henry Wotton näkee kuvan, ja haluaisi tavata Basilin mallin. Basil ei kuitenkaan halunnut tätä, koska tiesi Lordi Henryn pahan maineen ja tavan turmella ihmisiä. Samassa Dorian tulee huoneeseen. Lordi henry ylistää hänen kauneuttaan, mutta sitten hän lisää, että kauneus on katoavaista. Tämä alkoi pelottamaan Doriania, ja hän toivoi, että kuva vanhentuisi hänen puolestaan. Dorian vie muotokuvan kotiinsa.
Dorian tapaa teatterissa näyttelijättäreen nimeltä Sibyl Vane, johon hän ihastuu ensisilmäyksellä. He olivat lähellä jo mennä naimisiin, kunnes Sibyl mokaa yhden näytelmän, eikä enää halunnut näytellä kunnolla, koska hän rakasti Doriania niin paljon. Sibyl menetti kauneutensa Dorianin silmissä, kun hän ei enää osannut näytellä. Dorian jättää hänet tylysti ja lähtee kotiin. Siellä hän järkyttyy huomatessaan muotokuvan muuttuneen. Dorianilla on kuvassa inhon ja ilkeyden virne. Aamulla hän lukee lehdestä, että Sibyl on tehnyt itsemurhan.
Dorian Alkaa käymään ooppiumtaloissa ja prostituutioluolissa, ja hänen muotokuvansa muuttuu entistä rumemmaksi ja iljettävämmäksi. Basil tulee käymään Dorianin luona, kun kuulee Dorianin alamäestä. Dorian haluaa näyttää Basilille muotokuvansa. Basil järkyttyy nähdessään kauhistuttavan kuvan. Hän alkaa kyselemään Dorianilta, mitä hän on tehnyt sille. Dorian kertoo sen muuttuvan aina kun hän tekee jotain syntistä. Yhtäkkiä Dorian tuntee suurta inhoa Basilia kohtaan ja tappaa hänet puukottamalla häntä rintaan. Samalla hän tappoi myös omatuntonsa. Hän ei tuntenut yhtään sääliä Basilia kohtaan. Dorian pyytää hänen kemisti ystäväänsä Alan Campbellia kadottamaan ruumiin. Dorian kadottaa kaikki todisteet siitä, että hän olisi tappanut Basilin. Dorian jatkaa elämäänsä normaaliin tapaan.
Paheellinen elämä ei ole kuluttanut Doriania lainkaan ja hän ei ole vanhentunut ollenkaan, mutta kuva on muuttunut kauheaksi iljetykseksi. Hän päättää tuhota muotokuvan, koska se on viimeinen todiste hänen hirveyksistään. Hän iskee puukolla muotokuvaa. Kuuluu tuskallinen karjahdus. Aamulla Dorian Gray löydetään kuolleena puukko hänen rinnassaan. Muotokuva on muuttunut entisekseen, mutta Dorianista oli muuttunut vanha ja ruma. Hänet tunnistettiin vain hänen sormuksestaan.

Kun Dorian Grayn Muotokuva julkaistiin, sitä kritisoitiin sen moraalimattomuudesta ja homoseksuaalisuudesta. Teosta kätettiin myöhemmin Oscar Wildeä vastaan oikeudenkäynnissä. Sensuuri pisti Wilden muokkaamaan romaanin homoeroottisia kohtia. Sensuroimattoman painoksen julkaisi Harvard University Press.

Kirjan alku oli hiukan tylsä, koska siinä ei tapahtunut juuri mitään. Tämän takia alussa luku prosessi oli hyvin hidasta. Kirjan loppu taas oli loistava. Sitä lukiessa tuli sellaista pientä ahdistuneisuutta, kun Dorian teki vaan hirveyksiään ja sai myös Sibyl Vanen veljen James Vanen peräänsä. Hän oli vannonut tappvansa Dorianin, jos hän tekee pahaa Sibylille. Tämä jännitys antaa kirjalle plussaa. Kirjan voi tulkita moneen tapaan, mutta itse tulkitsin tämän psykologisena teoksena. Mielestäni kirja oli kaikenkaikkiaan ihan hyvä.

Kuuden sanan novelli

Aika on rajaton, elämä ei ole.

Ilkka Remes Piraatit

Olen lukenut aika vähän kirjoja lyhyen elämäni aikana. Olen lukenut Fantasia kirjoja sun muita jännitys kirjoja. Paras kirjailijoista on kuitenkin Ilkka Remes. Hänen kirjojaan olen lukenut paljon, mutta enimmäkseen nuorten kirjoja. Ilkka Remes kirjoittaa kirjansa jännittäviksi ja koukuttavasti. Hänen nuorten kirjoissa seikkailee Aaro Korpi, joka joutuu hankaluuksin uteliaisuutensa takia.

Ilkka Remes (Petri Pykälä) syntyi 1962 13. joulukuuta Luumäellä. Pienenä Ilkka Remes oli varsinainen lukutoukka. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Luumäellä Taavetin lukiossa. Hän kirjoittaa salanimellä, koska ei halua profiloitua vain jännityskirjailijaksi. Sitten hän valmistautui kauppatieteen maisteriksi Turun kauppakorkeakoulussa. Hän on opiskellut myös viestintää Lontoossa. Remes on toiminut viestintäalalla Suomessa ja ulkomailla. Hänellä on perhe johon kuuluu vaimo ja kaksi lasta. He asustivat ennen Belgiassa, mutta on kerrottu, että nykyään hän asuu Suomessa.

Ilkka Remes aloitti kehittämään uraansa trilleri sarjansa romaanilla Pääkallokehrääjä. Remes on yksi Suomen suosituimmista kirjailijoista. Hän myi teoksella 6/12 (2006) niin paljon, että se oli vuoden 2000-luvun myydyin kirja.

Ilkka Remes kirjoittaa trilleri tyyppisiä kirjoja, mutta hän on salaperäinen sen takia, koska hän ei halua keskittyä pelkästään trillereiden kirjoittamiseen, vaan haluaa kirjoittaa jotain muuta tulevaisuudessa. Kirjoissa esiintyy hyvin jännitys, joka koukuttaa lukijat totaalisesti. Remes on hyvä käyttämään näkökulmatekniikkaa, jossa jokainen päähenkilöistä pääsee kertomaan omista ajatuksistaan, näyttämään maailman omien silmiensä läpi.

Remes aloitti uransa elokuva-alalta. Hänen kirjoitus ura lähti siitä kun hän matkasi Lontooseen, jossa hän tuotti videoita suomalaiselle vientiyritykselle. Siellä hän aloitti kirjoittamaan ensimmäistä kirjaansa: Pääkallokehrääjä. Kirja julkaistiin 1997. Kriitikot kehuivat Remeksen kirjaa. Tästä kirjasta hänen suosio lähti nousemaan ja kirjojen myynti lisääntyi huomattavasti aina uuden kirjan tullessa.

Suosikkikirjani Ilkka Remeksen teoksista on Piraatit.
Niko ja Aaro löytävät salkun, jossa on henkilö todistuksia ja lippu Ocean-Emerald loistoristeilijälle. Aaro lähtee viemään salkkua laivan info pisteeseen. Omistaja (Juliette du Pont) tulee hakemaan sen ja lupautuu viemään Aaron jätskille. Mutta hän huomaa, ettei oltukaan menossa jätskille vaan hänen huoneeseensa. Siellä oli mies ja he sitoivat hänet ja jättivät sinne.

Laivassa kuulutetaan: ”Laivaan on asennettu pommeja! Jos ette tee niin kuin me käskemme, räjäytämme laivan. Tulkaa aulaan ja antakaa meille osa omaisuudestanne ja matkapuhelimenne!” Aaro tultiin vapauttamaan, koska kaikki laivalla olevat olivat nyt vankeja. ”Mutta miksi Max Lowine jr. pelasi kasinolla (laivan omistajan poika)?” Aaro mietti. Omaisuuden ja matkapuhelimien jaon jälkeen Laivasta siirryttiin pois pelastus veneillä, jonka jälkeen se räjäytettiin. Matkustajat vietiin rannalle, mutta kaappajat lähtivät omaa tietään. Aaro lähti perään, mutta jäi kiinni ja he ottivat hänet mukaan. ja he lähtivät syrjäiseltä lentokentältä lentokoneella.

Aaro ja kaapparit hyppäävät lentokoneesta laskuvarjoilla, ettei heitä pystyisi jäljittää. Tämän jälkeen he menevät autolla luostariin. Aaro arvasi että oltiin Itävallassa, koska luostarissa luki jotain saksaa ja vuoristoa oli ympärillä. Aaro heitettiin luostarin torniin ylös. Aaro päätti uskaltautua ikkunasta ulos. Hän pääsi toiselle ikkunalle. Sisällä oli Max Lowine jr. ja Delacroix niminen kaappari! Aaro ei olisi voinut uskoa, että Max oli pääroisto. He kiistelivät osuuksistaan ja syntyi ammuskelu. Max ja hänen korstonsa voitti. Samalla ikkuna oli mennyt rikki ja Aaro juoksi sisään ja nappasi yhden pussin timantteja ja juoksi torniin takaisin. Max tuli hänen peräsään. Aaro uhkasi tiputtaa timantit, jos hän tulisi lähemmäs. Max pysähtyi ja totteli mitä Aaro sanoi. Max antoi Aarolle puhelimen pyynnöstä ja Aaro ilmoitti hänen isälleen (poliisille) hänen sijaintinsa ja kaapparit. Tämän jälkeen Aaro antoi timantit. Max sanoi korstolleen että hiljentäisi Aaron, mutta Aaro pisti koriste kiven vierimää portaisiin ja se tainnutti korston. Max yritti pakoon, mutta Aaro pudotti toisen kiven hänen autonsa konepellille ja siihen jäi se auto. Apu tuli nopeasti ja kaapparit pidätettiin.

Ilkka Remes osaa hänen kirjoissaan kuvailla hyvin henkilöitä ja kertoa niiden taustoja yms. Tämän takia henkilöt tulevat hyvin helposti tutuksi.

Aaro on pieni 14v hintelä poka, joka joutuu aina hankaluuksiin. Hän on perehtynyt enemmän tietokone hommiin kun toimintaan. Hänen hoksottimensa toimivat hyvin. Hän pystyy tekemään hyviä päätöksiä vaikeissakin tilanteissa.

Max Lowine jr. on rahaa janoava rikollinen. Hän on viekas kuin kettu. Max on hieman ylipainoinen. Maxilla on kätyreitä, jotka hän oi saanut ryöstämään laivan antiikki esineiden takia, jotka vaihdettaisiin.

Kirjassa miljöö vaihteli aika paljon. Pääympäristönä oli laiva. Se oli valmistettu rikkaille ihmisille, jotka maksoivat maltaita risteilylle pääsystä. Laiva oli valtava ja täynnä koristeita. Laivaan mahtui todella paljon ihmisiä ja hytit olivat todella isot.

Ilkka Remeksen nuorten kirjoista Piraatit on paras kirja. Muutkin Ilkka Remeksen kirjat ovat loistavia. Suosittelen Ilkka Remeksen kirjoja kaikille, jotka pitävät hyvistä jännitys kirjoista.